Thomas Stearns Eliot﷯ järkyttyi

T. S. Eliot (1888–1965) oli amerikkalainen kirjailija ja journalisti, joka eli ja teki uransa Englannissa. Kirjailijanura avautui hyvin hitaasti, ja ennen kuin hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1948, hän oli uuvuttanut itsensä moneen kertaan.

 

Aviopuolison valinta ei onnistunut parhain päin. Suhde oli sitova ja repivä.  Eliot teki montaa työtä yhtaikaa, mutta talous pysyi kuralla vuodesta toiseen. Alkoholia kului ja vuokra-asuntoa vaihdettiin alituiseen.

 

Eliot joutui silloin tällöin sairauslomille hermoromahduksien hoitoon, ja kun hän oli terve, puoliso sairasteli ja tarvitsi hoitamista. Elämä oli levotonta ja täynnä huolia, eikä Eliotin luonne helpottanut asiaa.

 

Kolmas ulottuvuus kiinnosti Eliotia. Eräässä esseessä hän kirjoitti halustaan antautua jollekin, joka on ihmisen itsensä ulkopuolella. Synnintunto jäyti ja kaikkea inhimillistä tuntui varjostavan tyhjyys, kaaos, tarkoituksettomuus ja turhanpäiväisyys.

 

Eliot halusi vetäytyä maailmasta rauhaan ja hiljaisuuteen ja löytää yhteyden Jumalan kanssa. Jopa ajatus helvetistä oli vapauttava, sillä se antoi merkityksen hänen kokemilleen kärsimyksille.

 

Toisen maailmansodan loputtua Eliotia masensi yksityiselämä, joka muuttui yhä sietämättömämmäksi, ja maailma, jonka uskomattomuus ja moraalittomuus vain lisääntyi.

 

Vanha kunnon eurooppalainen kulttuuri oli kuolemassa, sillä aineellinen jälleenrakennus tuli tärkeämmäksi kuin henkinen. Sodan jälkeinen rauha tuntui merkitsevän pelkästään tehokkuutta.

 

Eliot toivoi Euroopalle jonkinlaista kristillistä vallankumousta, mutta merkit viittasivat barbarismin vuosisatoihin.

 

Lähde: Peter Ackroyd: T. S. Eliot. WSOY 1989.

ASUMME ULOTTUVUUKSISSA

Kaksi ensimmäistä ulottuvuutta, pituus ja leveys, riittävät asunnon pohjapiirustukseksi. Asunnosta tulee asuttava tila vasta, kun kuvaan lisätään kolmas ulottuvuus, syvyys. Kolmatta ulottuvuutta tarvitaan, kun tehdään tasovaihteluita tai korkeusmuutoksia.

 

Neljäs ulottuvuus on aika. Arkkitehtuuri on ajan taidetta niin kuin musiikkikin, kertoo arkkitehti SAFA Riikka Kuittinen LUO arkkitehdit Oy:stä.

– Rakennus on tilojen sarja, ja sen voi kokea vasta, kun siinä liikkuu.

Erityisesti julkisien tai näyttelyrakennuksien suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon, kuinka tilassa aikanaan liikutaan.

– Tilakokemus vaihtelee, kun mennään matalasta tilasta avarampaan ja toisinpäin. Tilan mittasuhteet vaikuttavat myös siihen, miten ne pelaavat yhteen – litteä ja laakea vai korkea ja kapea.

Korkeat tilat ovat juhlavampia ja julkisemman oloisia.

– Tasainen katto ja matalammat tilat yhdistetään useimmiten yksityisiin tiloihin kuten makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen viedään vieraat, ja siellä tila on korkeampi ja avarampi.

 

Lattiatason vaihtelut ovat voimakas ja toimiva tehokeino. On juhlavaa tulla korkeammalta tasolta sisään ja laskeutua muutama askelma alaspäin.

– Ihmiset pitävät siitä, että näkevät kauemmaksi toisen tilan yli. Tasoerot jäsentävät tilaa ja luovat siihen sävyjä. Harva tykkää isosta hallista, jota ei ole mitenkään jäsennelty.

Tasoerojen käyttöä on Kuittisen mielestä turhaan vähennetty. Esteettömyys käsitetään virheellisesti niin, että pyörätuolilla pitäisi päästä helposti joka paikkaan. Askelmiin voitaisiin kuitenkin helposti järjestää tarvittaessa luiska.

 

Tila voi vaikuttaa mielentilaan. Matala ja laakea tai pieni olohuone voi vaihteeksi olla jännittävä.

 Yleismaailmallisesti pidetään rajatusta pienehköstä tilasta, josta on avara näkymä jonnekin.

– Silloin ihmisellä on selusta suojattuna ja hän pystyy näkemään kauas. Pitkä nauhaikkuna, josta näkee horisonttiin asti, tai korkeat ja kapeat ikkunat vaikuttavat kumpikin eri tavoin. Jos molemmilla puolilla on ikkunaseinät, olo on kuin akvaariossa. Silloin ei ole enää katselija vaan itse katseen kohde. Aivan ikkunattoman tilan moni taas kokee ahdistavana.

 

Tilojen vaikutusta ihmiseen on tutkittu. Kirjastossa ihmisen verenpaineen ja sykkeen on todettu laskevan. Britit taas teippasivat umpeen erisuuruisia osia huoneen ikkunapinta-alasta ja totesivat sen vaikuttavan mielialaan.

 

Asuntojen arkkitehtuurissa suuntaukset vaihtelevat.

– 70-luvulla korkeita huoneita madallettiin. Välillä tehtiin kahden kerroksen korkuisia olohuoneita, mutta ne olivat ehkä ylikorkeita eivätkä toimi akustisesti. Nyt on vallalla rationaalisuus, eli helpoin rakentaminen, joka tehdään tiiviillä aikataululla mahdollisimman tehokkaasti. Ihmiset kuitenkin arvostavat korkeampia huonetiloja, sillä niiden mittasuhteet ovat miellyttävämmät.

 

Rakennuksen korkeudella on kautta aikain osoitettu rakennuttajan mahtia tai asemaa hierarkiassa. Linnoihin ja kirkkoihin on rakennettu huikean korkeita torneja. Nykyajan torneja ovat kerrostalot.

 

Kerrostalon ylimmästä kerroksesta näkee kauas, siellä on valoa ja avaruutta. Omakotitalosta ei näe yhtä kauas, mutta sisätiloissa on yleensä enemmän avaruutta. Kuittinen on asunut molemmissa ja pitää eroja lähinnä mittasuhdeasioina.

– Kerrostalon ylimmästä kerroksesta näki paljon ihmisiä ja tapahtumia. Tunsi olevansa sykkeessä. Omakotitalossa näkee maailmasta pienemmän palan kerrallaan, joten ehkä siinä mielessä sulkeutuu pienempään maailmaan.

”se ei näyttäydy kaikissa ulottuvuuksissaan”
Turvaa ja rauhaa
Maailma Oulun runoissa Teksti, kuvat ja taitto: Raija Kurki Kansikuva ja Lupa tulkita -sivun grafiikka: Anton Orava
portfolio: http://justjuttu.fi/
Julkaisun blogi: http://maailmarunoissa.com/ portfolio: