Egon Friedell

Egon Friedell (kirjailija, kulttuurihistorioitsija ja filosofi, eli 1878–1938) kirjoitti uusiksi eurooppalaisen kulttuurihistorian.

 

Friedell piti aiempia ammattioppineiden historiateoksia hengettöminä ja persoonattomina aineistokasoina. Kulttuurihistoriankirjoituksen ainoa oikeutettu muoto oli anekdootti, eli pieni tarina tai kasku. Herkullinen lukupala Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria onkin.

 

Keskiaika ei Friedellin mielestä ollut synkkä, kuten monesti väitämme, vaan valoisa. Keskiajan ihminen vietti aikaansa joutilaisuudessa silloin, kun ei käynyt sotaa. Hän oli viisas, lahjakas ja kypsä lapsi, ajatteli kirkkaasti ja oli rakennustaiteen taituri.

 

Kaikki oli jumalallista, kaikki oli ihanaa, kaiken yli levitettiin unelmien ja huumausten taikahuntu. Ihminen oli optimistinen, täynnä luottamusta ja iloa, sillä hän uskoi olioihin. Hän uskoi itseensä ja uskoi kaiken: jokaisen näyn, huhun, pyhimykset, noidat, Jumalan ja Perkeleen.

 

Pyhässä yksinkertaisuudessa oli silti läsnä myös alituinen pelko: Kuinka pystyy tyydyttämään kaikkivaltiaan Jumalan?

 

Keskiajan maailma oli selkeästi rakennettu. Hengellinen alue kohosi uskovaisten perustalta pappien ja paavien kautta aina Jumalaan asti. Maailmallinen rakennelma nousi talonpojista ritarien ja herttuoiden kautta keisariin. Kaikki kuului samaan kokonaisuuteen: köyhät ja yksinkertaiset, lapset, syntiset, liljat ja varpuset.

 

Hengellinen oli todellista. Sen sijaan kaikki maailmalliset oliot, esineet ja toiminnot olivat vain todellisen eli hengellisen symboleita. Ne olivat olemassa, jos niiden olemassaoloon uskoi.

 

Friedellin mukaan keskiaika kuoli ruttoon, mustaan surmaan. Uuden ajan ja uuden ihmisen alku oli ”mustan surman” vuosi 1348. Köyhältä tuntuu hieno uusi aikamme, järjen valta, valistettu ihminen, kun maailmamme ei enää ole Jumalan tahtoma mysteeri, vaan ihmisen luoma rationaliteetti.

 

 

(Teksti sovitettu Egon Friedellin tekstin pohjalta.

Lähdeteos: Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria, osa I, suom. Erik Ahlman, WSOY 1950)

 

 

Fibonacci ja nolla

Fibonacci oli keskiajan merkittävimpiä matemaatikkoja. Hän tutustui nollaan ja arabialaisiin numeroihin Pohjois-Afrikassa ja puhui niiden käytön puolesta Euroopassa.

 

Fibonaccin nimeä kantava lukujono alkaa numeroilla

0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55…. Jokainen luku on kahden sitä edeltävän numeron summa.

 

Lukujonossa on monenlaista taikaa. Useimpien kukkien terälehtien lukumäärä löytyy siitä, samoin vaikkapa auringonkukan siemenkodan tai ananaksen ja männynkävyn suomuspiraalien lukumäärät.

Kyyhkysjuhla Orvietossa 2015

Italian Orvietossa vietetään helluntaisin keskiajalta periytyvää kyyhkysjuhlaa Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi.

Väittelyn juoni
”verrattomia nujakoita…”

Skolastisella väittelyllä on meidän ajassamme pöhkön hiustenhalkomisen maine.

 

Kannattaisi muistaa, että juuri skolastikot väittelyissään kehittivät järjestelmällisen perustelemisen taidon, jota me pidämme itsestäänselvyytenä.

 

Skolastikot etenivät kohti ennalta asetettua päämäärää veitsenterävällä logiikalla. Päämääränä oli liittää jokainen maailmassa ilmenevä asia ja olio osaksi yhtä kokonaisuutta, joka oli kristinuskon todellisuus.

 

Naurettavaa auktoriteettien palvontaa ja ihmisen vapauden rajoittamista, ajattelemme me. Samalla kun nauramme, luomme itse vastaavanlaisia maailmanselityksiä.

 

Olomme on turvallinen, kun maailma jakautuu mustaan ja valkoiseen, ja pystymme perustelemaan, miksi juuri meidän käsityksemme maailmasta on se valkoinen.

Skolastisen väittelyn (kvestio) kaava:

 

1. Esitetään väite A, joka näyttää itsestään selvältä, mutta joka on tarkoitus kumota.

 

2. Esitetään väitettä A puolustavia tekstilainauksia auktoriteeteilta.

 

3. Esitetään vastakkainen väite B ja sitä puoltavat perustelut.

 

4. Väittelijä käsittelee laajemmin edellä A:n ja B:n puolesta esitettyjä perusteluja ja esittää oman kantansa (B).

 

5. Väittelijä palaa A:n puolesta esitettyihin perusteluihin ja osoittaa, millä tavalla virheellisiä ne ovat.

 

6. Väittelijä osoittaa, että auktoriteettien tosina pidetyt ajatukset (esim. Raamatun lauseet) sopivat yhteen hänen näkemyksensä (B) kanssa.

 

Lähteet:

Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila & Antti Kylänpää: Tieteellisen artikkelin rakenne: historiaa ja esihistoriaa. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 29. Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä. http://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk29/Genreanalyysi.pdf

 

Taneli Kukkonen: Korkeaskolastiikan ihmiskäsityksistä suomen kielellä. Niin & näin –lehti 1/2003. http://www.netn.fi/files/netn031-28.pdf

Nykyväittelyn auktoriteetteja:

 

Oma havainto

 Otsikot

  Keskustelupalstat

   TV-dokumentit

    Lehdet

     MV-sivusto

      Blogit

       Magneettimedia

        ”Netissä oli tutkimus, jonka mukaan….”

          Väittelykumppanin ilmiselvä typeryys

            Wikipedia

              Arkijärki

               Vahva tunne

                Kaveri

                 Facebook-kaverin kaveri

                  Sukulainen

                   Julkkis

                    Äiti, isä, mummo tai vaari

                     Perinteet

                      Raamattu

Julkisia väitteitä
Maailma Oulun runoissa Teksti, kuvat ja taitto: Raija Kurki Kansikuva ja Lupa tulkita -sivun grafiikka: Anton Orava
portfolio: http://justjuttu.fi/
Julkaisun blogi: http://maailmarunoissa.com/ portfolio: